Thomas Gage (dominikaani)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Thomas Gage (16021656) oli dominikaanimunkki. Hänen matkansa Amerikan mantereella päättyi paluuseen Englantiin ja uskontokunnan vaihtumiseen. Thomas Gage oli ollut isänsä tahdosta oppilaana Pohjois-Ranskassa sijaitsevassa Pyhän Omerin englantilaisessa jesuiittojen oppilaitoksessa vuodesta 1615 lähtien. Vuonna 1620 Gage siirtyi jatkamaan opintojaan Kastiliassa sijaitsevassa Valladolidin San Gregorion yliopistossa. Viiden opiskeluvuoden jälkeen Gage oli kuitenkin saanut tarpeekseen yliopiston riitaisesta ilmapiiristä ja siellä vallitsevista karuista elinolosuhteista. Gage päätti vaihtaa sääntökuntaa. Vuoden 1625 alussa hänestä tuli Jerezissä sijaitsevan dominikaaniluostarin munkki. Samana vuonna Gage oli jo mukana Uuteen Espanjaan lähtevässä dominikaanien seurueessa, jonka tarkoituksena oli matkustaa Meksikon kautta Filippiineille.

Thomas Gage, joka kirjoitti matkastaan Uuteen Maailmaan teoksen The English-American his Travail by sea and Land: or, a New Survey of the West India's (London: R. Cotes, 1648), oli henkilö, jonka ei toivottu päätyvän Espanjan valloittamiin maihin. Sevillan Casa de Contrataciónin tehtävänä oli valvoa ja estää ulkomaalaisten matkustamien Uuteen maailmaan. Gagen lähtö onnistui munkkitovereiden avustamana.

Thomas Gage saapuu San Juán de Ulúaan

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Gage kuvaa syyskuun 12 päivänä 1625 tapahtunutta espanjalaisen laivaston saapumista San Juan de Ulúaan, joka tosin oli saanut kaupunkioikeudet 1615, ja oli siitä lähtien virallisesti ollut Veracruzin Kaupunki:

”Heti maihin astuttuamme huomasimme hyvin juhlalliset valmistelut tapahtumaa varten. Koko kaupunki oli kokoontunut rantaan, siellä olivat valmiudessaan kaikki papit, mukaan luettuina katedraalin papit, kaikkien luostareiden veljeskunnat (joita olivat dominikaanit, fransiskaanit, mercedaarit ja jesuiitat) ristiensä takana seisten, valmiina ohjaamaan uuden varakuninkaan juhlakulkueen katedraalikirkkoon. Papit ja jesuiitat olivat nopeimmat astumaan maihin, samoin suuri Don, Cerralvon markiisi vaimonsa kanssa. Jotkut tulijoista suutelivat pyhänä pitämäänsä maata, koska intiaanit, jotka aikaisemmin olivat palvelleet epäjumaliaan ja uhranneet paholaiselle, oli saatu käännytetyiksi kristinuskoon. Toiset laskeutuivat polvilleen rukoillakseen lyhyesti Neitsyt Mariaa, toiset taas niitä pyhimyksiä, joita pitivät parhaina. Ja jotkut asettuivat oikeille paikoilleen ja niihin asemiin, jotka heille oli kulkueessa omissa säännöissään määrätty.”

Thomas Gage kertoo, miten dominikaanit viipyivät vain kaksi päivää San Juan de Ulúassa. Heidän matkansa kävi entisen Veracruzin (nykyinen Antigua) kautta kohden vuoristossa sijaitsevaa Jalapaa ja sieltä edelleen Meksikon Kaupunkiin. Thomas Gage jätti Filippiineille matkaavan dominikaanien joukon.

Gagen kuvaukset matkastaan

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Gagen matka Uudessa Maailmassa, ja eläminen Antigua Guatemalassa kesti kaksitoista vuotta. Palattuaan monien vaiheiden jälkeen takaisin Englantiin hän kuvaa vaiheitaan eloisasti vuonna 1645 Lontoossa ilmestyneessä teoksessaan, joka nykyisin tunnetaan parhaiten J. Eric S. Thompsonin toimittamana nimellä Thomas Gage's Travels in the New World. Englantilaiset ja yleensäkin protestanttinen maailma pitivät aikoinaan Thomas Gagen teosta eräänlaisena aikansa latinalaisen Amerikan hakuteoksena. Protestantit eivät juuri luottaneet espanjalaisten omiin kirjoituksiin, paitsi sellaisiin, jotka antoivat epäedullisen kuvan konkistadoreista ja espanjalaisista yleensäkin.

Viranomaiset yrittivät estää Filippiineille matkaavien jäämisen Uuteen Espanjaan

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Meksikossa kulkiessaan Filippiineille matkaavat olivat alttiina monille houkutuksille. Joita silmällä pitäen jo Filip II oli antanut munkkien harharetkiä estävän määräyksen:

”Määräämme Uuden Espanjan Varakuninkaitamme ja Kuvernöörejämme, ja pyydämme Sääntökuntien Prelaatteja, kutakin heistä, huolehtimaan kaikella tarmolla ja huolella siitä, että Filippiineille lähetetyt Munkit jatkavat matkaa viivyttelemättä, ja ettei heitä hyväksytä muihin Provinsseihin, eikä suostuta mihinkään poikkeuksiin heidän suhteensa.”

Ylellisyyttä kammoksuvan Thomas Gagen matka, sen sijaan, että olisi suuntautunut Acapulcosta alkuperäiseen kohteeseensa, Filippiineille, keskeytyi Oaxacan laaksossa, jatkuakseen sieltä jonkin ajan kuluttua Guatemalaan. Oaxacan seudusta kertoessaan hän sanoo, ettei hän missään muualla ole tavannut niin ihanteellisia olosuhteita kuin siellä, ja että hän olisi halunnut elää siellä, ellei eräs tapahtuma juuri heidän siellä ollessaan, olisi kumonnut hänen käsityksensä paikkakunnan ihanuudesta. Oaxacan dominikaanikirkon aarteiden Gage ilmoittaa olleen arvoltaan kaksi tai kolme miljoonaa pesoa.

Thomas Gage kertoo eräästä Oaxacan dominikaaniluostarin espanjalaisesta veljestä, joka oli kuoltuaan saanut hyvin kunniattoman hautauksen:

”Tämä vanha mies kuoli minun ollessani siellä, ja koska häntä ei voinut hänen eläessään moittia mistään, etsittiin syitä moitteisiin vainajan sellistä. Sieltä löytyi arkku, jossa oli joitakin rahoja, joita hän ei ollut eläessään saattanut Superiorinsa tietoon. Hänen ilmoitettiin kuolleen kirkonkirouksen alaisena, joten hän ei voinut saada kristillistä hautausta eikä hautapaikkaa kirkossa tai luostarissa. Niinpä he hautasivat luostarin puutarhaan kaivettuun kuoppaan aiemmin niin kunnioitetun vanhurskaansa kunniattomasti, mukanaan menetetty arvonsa ja maineensa. Tämän he tekivät perusteenaan se, että tämä oli tehnyt syntiä antamaansa köyhyyslupausta vastaan, josta syystä hän oli kirkonkirouksen alainen. Tästä asiasta puhuttiin kaupungissa ja koko maassa paljon ja pidettiin sitä skandaalina, mutta ihmiset puolustautuivat sanomalla, että kyseessä oli kirkonkirous. Totuus oli, että vainaja oli espanjalainen, jolle voitiin tämän kuoltua osoittaa halveksuntaa. Sillä varmastikaan he eivät olisi voineet tehdä näin hänen elinaikanaan tekemänsä, omaisuudesta johtuvan synnin takia... Nähtyämme tämän omin silmin ja kuultuamme lisäksi paljon eripuraa ja riitoja heidän keskuudessaan, ajattelimme, ettei Oaxaca ole meille sopiva paikka elää. Niinpä me kolmen päivän jälkeen kiiruhdimme sieltä pois ja lähdimme kohden Chiapasia, joka on kolmensadan mailin päässä.”

Thomas Gagen kirjoittaman teoksen nykyisen laitoksen toimittanut maineikas mayatutkija J. Eric S. Thompson, lausuu mielipiteensä Gagen kuvailemasta munkkiveljen hautauksesta toimittamansa teoksen eräässä alaviitteessä:

”Historia, jonka Gage kertoo espanjalaisen munkin häpäisevästä hautaamisesta siunaamattomaan maahan, on sellaisena kuin se on kirjoitettu, uskomaton. Joko asiaan liittyneet tiedot olivat epäuskottavia, tai sitten tärkeitä tietoja on jäänyt huomiotta.”

Tärkeitä tietoja oli ilmeisesti jäänyt huomiotta, sillä kerjäläissääntökunnan luostarilupauksen pettänyttä munkkia odotti rangaistus, jonka täytäntöönpanosta Alonso Viisaan lakikokoelmassa on selvät määräykset, vaikkakin niitä ehkä sovellettiin harvoin.

Filippiinien ja Oaxacan sijasta Gage päätyi Guatemalaan, jossa hän toimi erilaisissa kirkollisissa tehtävissä vuoteen 1636. Gage anoi useaan otteeseen lupaa saada palata takaisin Espanjaan. Gagen anomukseen ei kuitenkaan suostuttu, joten hän päätti toimia omin avuin. Hän ratsasti palvelija mukanaan Costa Ricaan, jossa nousi Panaman Portobelloon lähtevään fregattiin. Sitä ennen häneltä olivat merirosvot vieneet kaikki, melkoisen runsaat rahavarat.

Kotimaahansa Englantiin palattuaan Gage kääntyi fanaattiseksi protestantiksi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Gagen antaman todistuksen perusteella hänen entinen koulutoverinsa, Isä Thomas Holland, hirtettiin joulukuussa 1642. Katolilaisuus sai kaksi muutakin marttyyria Gagen toiminnan vuoksi. Isä Arthur Bell, fransiskaani, tuomittiin kuolemaan 1643 syyllistyttyään Gagen omien sukulaisten luona paavilliseen toimintaan. Jesuiitta Peter Wright, joka oli Thomasin veljen Georgen hyvä ystävä, menetti henkensä 1651, koska oli toimittanut messun.

Gagen matkakuvaus valmistelee Englannin suuruutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Gagen matkakuvausta voidaan pitää paljastusteoksena, jossa valmistellaan Britannian imperiumin suuruutta Espanjan kustannuksella. Oliver Cromwell halusi Gagen Länsi-Intian saarille suuntautuvalle valloitusretkelle, koska oletti Gagen tietävän paljon noista seuduista, vaikka Gagen tiedot koskivat etupäässä Meksikoa ja Guatemalaa. Hispaniolan valloitusyritys epäonnistui surkeasti, vaikka Gage oli Lontoossa vuonna 1648 julkaistussa kirjassaan todistanut espanjalaisten olevan rappeutuneita ja täysin taistelukyvyttömiä, Espanjan siirtomaiden väestön vain odottaessa englantilaisten saapumista ja vapautumista espanjalaisten ikeestä. Gage kuoli Jamaikalla 1656.

Gagen teoksen eräänä johtoajatuksena oli vähätellä espanjalaisten hallintoa Uudessa Maailmassa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Thomas Gage käyttää Bartolomé de las Casasin ja ilmeisesti myös Girolamo Benzonin kirjoituksia aseena yrityksissään saada Englanti valloittamaan osia Uudesta Mantereesta. Gagen teoksen eräänä johtoajatuksena oli kuvata Meksikon ja Keski-Amerikan olot Englannin väliintulolle suotuisina. Hän on harmissaan siitä, että Englanti oli lyönyt laimin tilaisuutensa löytää Amerikan ensimmäisenä. Gage perustelee toimiaan Las Casasin aikaansaamalla espanjalaisvastaisella Musta legenda -mielialalla, joka oikeuttaisi englantilaiset toimimaan espanjalaisia vastaan samalla tavoin kuin nämä olivat toimineet intiaaneja vastaan.

Gagen kirje Sir Thomas Fairfaxille, Englannin ja Walesin sotavoimien komentajalle

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Englantiin palattuaan Gage osoittaa kirjeen Sir Thomas Fairfaxille, Cameronin lordille, Englannin ja Walesin sotavoimien komentajalle:

”Oikeus omistaa nuo maat kuuluu ilman muuta niiden alkuperäisille asukkaille, jotka voivat omasta halustaan vapaaehtoisesti kutsua englantilaiset suojelijoikseen riippumatta siitä kenellä heihin on omistusoikeus. Tuon omistusoikeuden he voivat siirtää tai luovuttaa toisille. Otettakoon huomioon se epäinhimillinen teurastus, johon intiaanit aikoinaan syyllistyivät uhratessaan niin paljon järjellisiä olentoja kirotuille epäjumalilleen, josta espanjalaiset saivat riittävän syyn riistää näiltä heidän maansa. Tuota samaa perustetta voidaan vielä paremmalla syyllä käyttää espanjalaisia itseään vastaan, koska he ovat uhranneet niin monta miljoonaa intiaania barbaariselle julmuuden epäjumalalleen niin, että monet väkirikkaat saaret ja laajat alueet mannermaata ovat sen johdosta muuttuneet asumattomiksi kuten Bartolomé de las Casas, espanjalainen Uudessa Maailmassa sijaitsevan Chiapasin piispa on painetuilla teksteillään todistanut olevan. Mutta jotta tämän luontoinen keskustelu päättyisi ja koska Jumala on antanut maan ihmislasten asuttavaksi, ja koska tuossa maanosassa on monia maita, joita eivät vielä ole sen paremmin espanjalaiset kuin intiaanitkaan asuttaneet, niin miksi minun maanmieheni englantilaiset olisivat estettyjä käyttämään hyödykseen sitä minkä Jumala alusta alkaen on määrännyt ihmiskunnan siunaukseksi? Mutta en häiritse teidän Korkeuttanne enemmillä tähän asiaan liittyvillä tosiasioilla, vaan tarjoan itseäni ja kaikkia heikkoja avujani (millaisia ne sitten ovatkin) käytettäviksi maani hyväksi”.

  • Thomas Gage´s Travels in the New World introduction by J. Eric S. Thompson. University of Oklahoma Press 1985.